Testiviesti.fi -kestotesti Honda CB350, moottoripyöräpäiväkirja, osa 6 |
Matka Kainuuseen
|
Teksti: Reino Laukkanen Kuvat: Reino Laukkanen |
 |
Pieni matka kokeneelle matkamotoristille, suuri harppaus aloittelijalle. |
| Valmistelin matkan etukäteen niin hyvin kuin osasin. Ajokokemusta kertyi lähiseudulla ajamisesta ja muutamista matkoista Jyväskylään. Seuraavaksi päätin tehdä matkan lapsuus- ja nuoruusmaisemiin, Kainuuseen. Korjasin rikkoutuneen takavilkun rautakaupasta ostamillani osilla. Leikkasin kulmaraudasta palan pois ja suurensin suurinta reikää, jotta pyörässä oleva pultti mahtuu siitä läpi. Kaupan valikoimista löytyi myös vastinkappale, jonka avulla vilkun sai kiinnitettyä kulmarautaan. Koska ajomatka 11 litran tankkiin mahtuvalla nesteellä on korkeintaan 200 kilometrin mittainen, on tehtävä suunnitelma tankkauspisteistä. Tarkistin reittini varrella olevien isompien paikkakuntien väliset etäisyydet ja laitoin tiedot Excel-taulukkoon. Mitä pohjoisemmaksi matka suuntautuu, sitä harvemmassa ovat huoltoasemat. Alkuillasta kiinnimenevillä paikoilla on usein automaatit, joista voi tankata. Se helpottaa kovasti. Matkatavaroiden piti mahtua selkäreppuun, vanhassa pyörässä ei ole tavaratelinettä eikä sivulaukkuja, vielä. Repusta tuli raskas, onneksi se lepää ajon aikana takamatkustajan paikalla. Täysi reppu tiiviisti kiinnitettynä pitää ryhdin hyvänä. Lähtöpäiväksi valitsin perjantain. Matkan ajaksi oli luvassa parasta kesäsäätä. Hellettä piisaisi vielä pitkään ja sateita olisi tulossa vasta ensi viikolla. |
Kohti pieniä teitä |
| Ensimmäinen tankkaus tapahtui Joutsassa. Sieltä matka jatkui Kangasniemen kautta Pieksämäelle. Halusin ajaa pikkuteitä pitkin, mutta välttää hiekkateitä. Tuo matka Pieksämäelle on mukava ajaa moottoripyörällä, kuten haaveissani olin aina ajatellut. Monet muutkin ajamisesta nauttivat tuntevat tuon tien, samoin poliisit. Toinen tankkaus tapahtui suunnitelmien mukaisesti Pieksämäen ABC:lla. Vaihdelaatikosta piti etsiä ykkösvaihdetta pitkään. Kun se lopulta löytyi ja sain pyörän sammutettua, huusi joku: ”Kiitos”. Liittyiköhän se jotenkin minuun? Hieman ihmettelin polttoaineen kulutusta, 6,58 litraa 90 kilometrin matkalla. Ehkäpä se on normaalia, enhän vielä ollut selvillä keskikulutuksesta. Ajelin siitä sitten sadan metrin päähän ABC:lle, pysäköin pyöräni ja totuus tuli ilmi. Tankista vuotaa solkenaan polttoainetta ja tietysti kuumalle moottorille ja pakoputkelle. Yritin löytää vuotokohtaa ja kiristellä mahdollisia ruuveja. Huomasin vuodon tulevan aivan tankin ja letkun ensimmäisestä liitoksesta. Iso mutteri oli aivan löysällä. Kiristin sitä sormin koska sopivaa isoa kiintoavainta ei ollut matkassa. Sellainen piti saada, mutta mistä? Kävelin polttoainelammikon luota ABC-huoltoasema/tavarataloon ja toivoin avun löytyvän sieltä. Ajoneuvotarvikkeita oli kyllä myynnissä ruokaosaston takana, muttei kiintoavaimia. Kassaneiti kertoi sellaisia löytyvän tien toisella puolella olevasta myymälästä. Paikan nimi oli lupaava: Säästötalo Äijäpark |
Eiköhän sieltä löydy |
| Kävelin lämpimine kamppeineni muutaman sata metriä hallille, etsin pääoven ja menin sisään. Kun en tiennyt minkäkokoista kiintoavainta tarvitsisin, ostin niitä lajitelman ja lisäksi lukkopihdit. Pyöräni luona sain havaita yhden kiintoavaimen olevan juuri sopivan, ei tarvinnut tehdä uutta reissua Äijäparkkiin. Kiristin mutterin ja vuoto loppui. Tupakoitsijoita ei sentään ollut lähellä. Sen verran olin läkähtynyt että kaipasin juotavaa. ABC-ravintolasta halusin vain vettä lasillisen, kysyin, paljonko mahtaa maksaa? Hinnaksi ilmoitettiin 50 senttiä, kun näytti siltä, etten muuta ostaisi. Hetken aikaa mietin, kannattaisiko maksaa? Päätin kuitenkin satsata hyvinvointiin. Kysyin, saako santsata? Kyllä saa. Tässä kohtaa olisi ollut mukavaa olla oikea mediapersoona jonka edesottamuksia seurataan. Hyvää materiaalia olisi jo tullut. Yleensä olen ollut se, joka seuraa ja kuvaa tapahtumia. Nyt olin itse tekemässä asioita ja tekemistä riitti ilman kuvaamistakin. |
Kohti Ylä-Savoa |
Matka jatkui mukavasti kohti Kuopiota. Hiki poistui iholta ja vaatteet kuivuivat ilmavirrassa. Kolmenkymmenenyhdeksän kilometrin jälkeen lähestyin Suonenjokea. Tulin t-risteykseen josta piti kääntyä oikealle. Hiljensin vauhtia tapani mukaan vaihtamalla vaihdetta pienemmälle, samalla tavalla kuin autolla ajaessa, taloudellisuutta ajatellen. Viimeistelin pysähtymisen jalkajarrulla ja pyörä pysähtyi todella tehokkaasti. Niin tehokkaasti ettei se lopulta liikkunut mihinkään, ei eteen- eikä taaksepäin. Laitoin pyörän seisontatuelle ja aloin tarkastella tilannetta. Takajarrun kilpi oli pyörähtänyt 270 astetta taka-akselin ympäri. Kilven pyörimistä estävä tanko oli poissa. Lähdin kävellen etsimään sitä tulosuunnasta. Huomasin pian etsimisen turhaksi, sehän voisi olla missä tahansa. |
 |
| Takajarrukilpi pyörähtäneenä ja jarrutanko taka-akselin ympärilllä. Taka-akseliltakin puuttuu sokka. |
| Tulin takaisin pyörälleni ja lähempi tarkastelu osoitti tangon olevan edelleen kiinni pyörässä. Kun katsoin jarrukilpeä, huomasin jarrukilven ulokkeessa olevassa pultissa poikittaisreiän, siis ilmiselvän sokan paikan. Pyörän rakentaja ei ollut laittanut sellaista paikalleen. Tämän tarkistin myöhemmin myös pyörästä oston yhteydessä ottamistani valokuvista. Jarrutanko, se jolla ajajan jalan liike välitetään takajarrulle, oli kietoutunut taka-akselin ympärille sen saman 270 astetta minkä jarrukilpikin. Suora tanko oli nyt J-kirjaimen muotoinen. Miten tästä eteenpäin? Tähänkö pitäisi leiriytyä perjantai-iltapäivänä neljän aikaan? Kuumaan mäntymetsäänkö, paarmojen syötäväksi? |
 |
| Ostoneuvottelun yhteydessä ottamastani kuvasta voi nahdä, ettei jarrukilven pultissa ollut sokkaa. Mutteri olisi pitänyt olla nailonlukitteinen. Tuollainen kiinnitys ei sovellu liikkuvaan kulkuneuvoon. Voidaan tietysti kysyä, oliko vuonna 1973 tehtaalta tulleissa moottoripyörissä nylock-muttereita? Ehkä ei ollut ja sen takia käytettiin sokkia varmistamaan kiinnitys. Opiskelukaverini Hese, josta sittemmin tuli filmitähti, kertoi vanhoissa Harrikoissa käytettävän sekä nylock-muttereita että sokkia ja silti tärinä rikkoo kiinityksen. |
Epätoivon hetkiä |
| Suunnittelin jo matkan keskeytystä. Soitin vaimolleni, josko hän voisi hakea perikunnan peräkärryn ja viedä minut takaisin Leivonmäelle. Ei onnistu, hän on mennyt saunaan. Soita Autoliittoon, hän neuvoi. Ennen lomille lähtöä olin ohjelmoinut laskujeni maksun. Löysin myös avaamattoman kuoren, jossa oli Autoliiton lasku. Autoliiton jäsenyyteen kuuluu Tieturva, jonka kautta tielläliikkuja saa monenlaista apua. Eräpäivä oli edellisvuoden syyskuun alussa. Tarkistin pankkitiedoistani kuukauden verran kumpaankin suuntaan, olenko maksanut tuon laskun. En ollut. Rohkaistuin soittamaan Autoliittoon ja kysymään katuvaisena, mikä on tilanteeni. Ei hätää, olen maksanut laskun tammikuussa. Niinpä otin yhteyttä päivystäjään. Valtakunnallisesta puhelinnumerosta vastasi, äänestä päätellen, nuori nainen, joka sattumoisin tunsi paikan, jossa olin. Hän tiesi lähistöltä henkilön, joka voisi auttaa. Keskustelun tuloksena paikalle tuli Volvollaan mies, jonka mustassa t-paidassa oli teksti: Motoristi, mutta muuten terve. Jarrutangon suoristuksessa on se riski, että se katkeaa. Kaiken varalta mukana oli myös rautalankaa. Jarrutanko kesti normalisoinnin ja rautalankaa tarvittiin vain sokan tekoon. Siinä samalla jutellessa meinasi akselin mutteri jäädä kiristämättä. Tämä oli toinen havainto asiasta, pahasta karmasta. |
 |
Unelmia pitää päivittää |
| Auttajani oli juuri ollut kunnostamassa Möhkö-Kawasakiaan, kun soitto tuli. Juttelimme moottoripyöristä, mainitsin lopullisen tavoitteeni olevan Moto Guzzin. Sain kuulla kampiakselin pyörivän samaan suuntaan kuin kardaanin. Tästä aiheutuu kaasunkäytön yhteydessä havaittava pyörän kallistustaipumus. Hondan Gold Wingissä akselit pyörivät eri suuntaan ja momentit kumoavat toisensa. Ehkä minun pitäisi ottaa Gold Wing tähtäimeeni. Hieno pyörähän se on, mutta en haluaisi profiloitua yhden merkin käyttäjäksi. |
Entäpä jos |
Jälkeenpäin tulin miettineeksi, mitä olisi tapahtunut, jos olisin jarruttanut takajarrulla suuremmassa vauhdissa? Jos takapyörä olisi lopettanut pyörimisen, seurauksena olisi ollut hallitsematon lukkojarrutus, koska tilanne olisi tullut yllättäen eikä omasta tahdostani. En ala enempää kuvittelemaan, minne olisin missäkin paikassa liukunut. Olisiko takapyörä sittenkin jatkanut pienen pysähdyksen jälkeen pyörimistä? Tuskinpa olisin saanut CB:tä enää hallintaani. Minä sanon nyt tämän vakavasti. Kun te moottoripyörien rakentajat ja huoltajat näette laitteessanne sokan paikan, laittakaa siihen se sokka! Tehkää se vaikka rautalangasta tai naulasta mutta |
laittakaa sokat sinne minne ne kuuluvat! |
Ei kun eteenpäin |
| Lähdin ajamaan kohti Kuopiota, jonne tienviitan mukaan olisi matkaa viisikymmentäkuusi kilometriä. Ensimmäinen osa tietä tuntee nimet E63 ja Ysitie. Mansikat saivat jäädä Suonenjoelle, kun matka jatkui kohti Vitostietä, jota on toinen puoli matkaa ennen seuraavaa taukoa. Sopiva taukopaikka löytyy ennen Kuopiota Matkuksesta. Neste Oilin liikenneasemakeskus oli siinä vaiheessa toiminut vajaat kaksi vuotta. Ilmankos sitä ei muistanut, kun ei tiennyt. CB:ni saatua menovettä oli oman huollon aika. Paikasta löytyy uskottavan oloinen meksikolainen ravintola, Pancho Villa. Kirjoitan näin, koska olen päässyt kokemaan myös alkuperäisiä versioita. Henkilökunta on ystävällistä ja ruoka maittavaa. Tarkoitukseni oli käydä tapaamassa Iisalmen suunnalla asuvaa ystävääni, Pasi Paanasta, jolla on moottoripyöriin keskittynyt muotoilutoimisto, KELE Design. Aikatauluni oli mättänyt niin kovasti, että tapaaminen piti perua. Kyselin sen suunnan huoltoasemista, Kajaaniin kun olisi matkaa arviolta yli 180 kilometriä. Parhaimmaksi vaihtoehdoksi ilmeni Sukevalla Iisalmen ja Kajaanin puolessa välissä sijaitseva Neste Oilin asema. Sitähän olin ennenkin käyttänyt. |
Kärsimysten tie |
| Seuraavasta ajorupeamasta tuli matkan pisin. Sitä se oli niin kilometreissä kuin ajallisesti. Pidän Kuopion ohittavan Ysitien linjauksesta, tie kaartaa mukavasti ja korkeuserojen ansiosta taivaan ja maan osuudet vaihtelevat näkökentässä. Kuopion kohdalla voi ihailla järvimaisemia, jos ehtii. Eurooppatie 63:n juhlava osuus loppuu Siilinjärvellä, jonka jälkeen ajellaan hitaammin Pöljän, Alapitkän ja Lapinlahden kautta Iisalmeen. Nopeuksien kanssa saa olla tarkkana koska kameravalvontaa esiintyy näillä seuduin. Kun nopeutta piti hiljentää, tanssitin oikean käden sormia tankkia vasten saadakseni ne suoristumaan. Takamuksessa alkoi esiintyä puutumista yhä enemmän. Välillä piti nousta jalkatapeille ja antaa istumalihasten vaihtaa asentoaan. Ajo tuntui kärsimykseltä. CB350 on selvästi suunniteltu lyhyemmille matkoille, ainakin sen istuin. Oli suuri helpotus päästä Sukevalle tankkaamaan. Takana oli yli 130 kilometriä kaikenlaista kiemurtelua satulassa. Huoltoasema oli kylmillään siihen aikaan illasta, olihan sulkemisesta jo melkein kaksi tuntia. Lähistöllä ei taaskaan näkynyt ristin sielua. Tein pientä taukojumppaa ja lopuksi armahdin kuivuudesta kärsiviä istutuksia. Ihmeen hyvin toivuin aiemmista rasituksista, matka Kajaaniin sujui mukavasti. Tie kävi yhä tutummaksi mitä lähemmäksi saavuin yöpaikkaani. Kummityttöni perheineen oli vuokrannut yhdessä serkkunsa kanssa tyhjilleen jääneen talon Lehtikankaalta. Siitä tulisi tukikohtani seuraaviksi päiviksi. |
Moottoripyöräpäiväkirjaani liittyviä palautteita, kysymyksiä, kehitysideoita, omia kokemuksia jne. voi lähettää osoitteeseen: |
mcdiary"ät"studiolumi.com. Kiitos jo etukäteen. |
Osa 1. Kuinka minusta tuli moottoripyörän omistaja. |
|
Osa 2. Pientä laittoa ennen ekaa ajoa. |
|
Osa 3. Keski-iän kriisi. Mikä keski-iän kriisi? |
|
Osa 5. Ensimmäinen ajokerta. |
|
 Kuvat, teksti ja nettisivu Copyright Reino Laukkanen, Studio LUMI. www.testiviesti.fi www.studiolumi.com  |