Toinen puute oli toimimaton nopeus- ja matkamittari. Vika on kuulemma etuakselin pyörittämässä vinohampaisessa hammasrattaassa. Sain varaosiksi vanhan jarrukilven, josta voisin siirtää kunnollisen hammasrattaan viallisen tilalle. Siihen en kyllä nyt ryhtyisi. Vika ei ollut kovin oleellinen, ajattelin. Saatoin olla enempi innostunut ajamaan kuin korjaamaan. Toisaalta tiesin asiaan ratkaisun. Käyttäisin polkupyörän modernia nopeusmittaria eli ajotietokonetta. Tämähän on vanhalle fillaristille tuttua tekniikkaa.
  Kiersin Helsingin kauppoja ja ostin muutaman vaihtoehdon. Yritin löytää mittaria, joka näyttäisi nopeuden neljällä numerolla, siis pilkun jälkeen yksi desimaali. Näin muistiin tallentuisivat päälle satasen nopeudet. En onnistunut sellaista kuitenkaan löytämään.

  Valitsin Spezializedin mittariin. Samanmerkkistä mittaria käytän polkupyörissäni. Koska johtosarjaa ei voi ostaa erikseen, olen joutunut ostamaan jokaiseen käyttämääni pyörään uuden mittarin. Sekaannusten välttämiseksi käytän polkupyörissäni valkoista mittaria ja Hondassa, tyyliinsopivasti, punaista.
 Olen nähnyt moottoripyörissä käytettävän fillarien mittareita. Niillä voidaan todentaa renkaiden nopeuseroja. Mittareilla on näytetty toteen takapyörän ”sutiminen”, tyhjää pyöriminen, suurissa nopeuksissa. Lisäksi tiedot on helppo siirtää tietokoneelle, kun mittarin voi viedä tietokoneen luo eikä päinvastoin. Olkoon ensimmäisenä kesänä tällainen mittari, joka ei kannusta ajamaan yli satasta. Tyydytään vain ajamaan hiljempaa.

  Kuinkas mittarin ja johtosarjan sitten asentaisi? Pinnaan tulevan magneetin ja pyörässä kiinni olevan anturin välissä oleva rako on millin, parin, suuruinen. Tarkastelun jälkeen löytyi sopiva paikka. Enää tarvittiin hieman sovittelua. Magneettipalalle löytyi paikka aivan pinnan juuresta. Palaa piti hieman viilata, moottoripyörän pinnat kun ovat polkupyörän pinnoja paksummat. Alumiini on mukavaa työstettävää. Anturin paikaksi tuli jarrukilven tukitanko. Kuin tilauksesta siinä on sporttisen näköisiä kevennysreikiä, mikä taas on osoitus Hondan tyylin käytännöllisistä puolista. Tällaista ratkaisua tuskin olisi ollut saman aikakauden itä- tai brittipyörissä.

  Piti vielä saada välys sopivaksi. Ajattelin käyttää jostain puupalasta vuoltavaa kappaletta. Sukulaispoika antoi kuitenkin hövelisti perinteisen timpurinkynän, vieläpä käyttämättömän. Siitä oli mukava sahailla ja viilata oikeankokoinen sovitepala. Kaiken lisäksi timpurinkynän punamusta väritys sopii täydellisesti yhteen prätkäni kanssa.
  En katsonut kelloa näitä töitä tehdessäni. Aurinko paistoi ja leppeä tuuli puhalsi. Pyörä ja minä olimme valmiit ensimmäiselle yhteiselle matkalle.