Testiviesti.fi -kestotesti Honda CB350, moottoripyöräpäiväkirja, osa 3 |
Keski-iän kriisi. Mikä keski-iän kriisi? |
Teksti: Reino Laukkanen Kuvat: Reino Laukkanen |
 |
Hankittuani tällä iällä moottoripyörän. olenko nyt elävä klisee? |
| Olin käymässä moottoripyörätarvikeliikkeessä. Edelläni oleva asiakas kertoi myyjälle ottaneensa käyttöön autotallissaan kaksikymmentä vuotta seisseen moottoripyörän. Aika yleistä on, että kerran moottoripyöräilyn aloitettuaan, moni jatkaa sitä lopun elämäänsä, muodossa jos toisessa. Isoilla pyörillä ajanut on voinut vaihtaa kulkupelinsä lähes moposkootteriin, kunhan saa nauttia kaksipyöräisellä ajosta. Onko luontevampaa, jos on mahdollisuus ajella läpi elämänsä moottoripyörällä, kuin jos välissä on ollut tauko? Kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta ylläpitää moottoroitua kaksipyöräistä nuoruuden jälkeen tai edes nuoruudessaan. Nyt tulemme asian taloudelliseen puoleen. Ei sitä noin vaan motskareita ostella. |
Kerran olimme nuoria |
| Nuoruudestani muistan kavereita, joiden perheissä sallittiin nuoren ostaa prätkä. (Huomatkaa sanamuoto.) Moni heistä jätti koulunkäynnin minimiinsä ja lähti tienaamaan. Sitten oli niitä joiden perheiillä oli varakkuutta rahoittaa tämä ajanviete. Suunnilleen kaikki moottoripyörällä ajavat nuoret olivat eläviä legendoja. Oliko heillä joku kriisi meneillään kun prätkä piti hankkia? Mitenkäs heitä olisi pitänyt syyllistää? |
 |
| Ensimmäinen Suomeen tuotu Honda CB750 entisöitynä Moottoripyörämessuilla Messukeskuksessa helmikuussa 2015. Kuva Reino Laukkanen. |
Itselläni ehkä olisi ollut jotenkuten varaa ostaa prätkä. Ne olivat aikoja jolloin seiskapuolikas Honda maksoi 6750 markkaa. Pienemmät prätkät olivat tietysti halvempia. Piti kuitenkin tarkkaan miettiä minne rahansa laittaa. Varallisuuteni ei ollut uusiutuvaa lajia. Ei ainakaan mikäli olisin sijoittanut moottoripyörään. Piti hankkia jotain millä voisi myös tienata jotain. Valokuvausvälineistö oli järkiostos. Siitä ajattelin voivan muodostua myöhemmin myös tulonlähteen. Hieman annoin periksi periaatteistani, hankin stereot ja vähitellen LP-levyjä. Toki jonkinlaiseen muotiin tullut retkipyörä löysi tiensä luokseni. Se toi jotain lohtua prätkän puutteeseen. |
Muutamaa vuotta myöhemmin olin lukiossa. Keväällä näin moottoripyöriin enemmän hurahtaneen keskikouluaikaisen luokkatoverini ajavan, olikohan se nyt, kolmipuolikkaallaan, Kawasaki tai Yamaha. Koko touhu tuntui niin passéelta, eiks tää juttu jo mennyt ohi? Tämä kaveri loi sitten uran liikenneopettajana. Hänen mottonsa on: ”Joka päivä pitää päästä ajamaan, jos ei muulla niin partakoneella”. |
Et elonpyörää pysäyttää voi |
Niin vierivät vuodet opiskellen ja työelämässä. Parisuhteen myötä saimme lapsia. Raha teki joskus tiukkaa. Nälässä ei sentään tarvinnut olla eikä kerjuulle lähteä. Epävarmuus työelämässä, pätkätyöt ja opiskelujen kustantaminen, piti suhteen moottoripyöriin platonisena. Alan lehdet ja messut tuli tutkittua aina kuin vain mahdollista. |
Niin päädyttiin kesäkuuhun 2014, josta moottoripyöräpäiväkirjani alkaa. Ostinko pyörän palkinnoksi vai lohdukseni, sitä voi miettiä. Olen elämäni aikana ajanut polkupyörälläni runsaasti, säässä kuin säässä. Parikymmentä vuotta sitten asuin Hollannissa puoli vuotta ja ajoin silloin kuusi tuhatta kilometriä. Jotain tiedän kaksipyöräisellä liikkumisesta. Kansakouluaikainen ystäväni kertoi tulleensa aikoinaan liki kolmikymppisenä pitkältä Eurooppaan suuntautuneelta polkupyöräreissulta. Hän mietti silloin, voisikohan moottoripyöräily olla niin hienoa kuin mitä siitä kerrotaan? Hän on siitä lähtien ajanut prätkällä, siis lähes toiset, liki kolmekymmentä vuotta, kuten hänen veljensäkin. |
Kohti parempia aikoja |
Siis miksi vielä hankkia moottoripyörä? Tunnen itseni hyväkuntoiseksi ja reaktioiltani nopeaksi. Olen ajanut autoilla kohta neljäkymmentä vuotta. Kokemusta liikenteestä on aika paljon. Muutama vuosi sitten harrastin kartingia. Pidän vauhdista ja nopeasta päätöksenteosta monimuuttujaympäristössä. Noin niin kuin tieteellisesti sanottuna. Samasta syystä pidin nuorena laskettelusta ja syöksylaskusta. Valokuvaajana nautin nopeiden tilanteiden kuvaamisesta. Esimerkkeinä Friday Night Cruising ja sambakuvaus. Paljon puhutaan siitä miten dementiaa ja Altsheimerin tautia ehkäisee uusien taitojen opettelu. Vanha vitsi on, että hankitaan vaarille mopo, niin saadaan perintö nopeammin jakoon. Minä hankin prätkäni ihan itse ja vapaasta tahdosta. |
Moottoripyöräpäiväkirjaani liittyviä palautteita, kysymyksiä, kehitysideoita, omia kokemuksia jne. voi lähettää osoitteeseen: |
mcdiary"ät"studiolumi.com. Kiitos jo etukäteen. |
Osa 1. Kuinka minusta tuli moottoripyörän omistaja. |
|
Osa 2. Pientä laittoa ennen ekaa ajoa. |
|
Osa 4. Ajovarusteet, pukeutuminen. |
|
Osa 5. Ensimmäinen ajokerta. |
|
Osa 6. Matka Kainuuseen. |
|
 Kuvat, teksti ja nettisivu Copyright Reino Laukkanen, Studio LUMI. www.testiviesti.fi www.studiolumi.com  |