Testiviesti.fi -kestotesti Honda CB350, moottoripyöräpäiväkirja, osa 5 |
Ensimmäinen ajokerta
|
Teksti: Reino Laukkanen Kuvat: Reino Laukkanen |
 |
Moottoripyörän hankinnan jälkeen piti miettiä, missä aloittaisin ajoharjoittelun. Pyörä oli tuotu Haarajoelle ja ajamista päätin opetella Keski-Suomessa. Miten pyörä siirtyisi tuon matkan? |
| Pakettiauton vuokraus tuntui kalliilta. Sukulaispojat ovat käyttäneet talojensa rakentamisessa perikunnan peräkärryä. Voisikohan pyörän siirtää sillä? Miten laittaisin CB:ni tukevasta kyytiin? Sidontaliinoja voisi käyttää, mutta kuinka peräkärryn lattia kestäisi keskiseisontatuen siihen kohdistamat pistekuormat? Vaimoni ratkaisi asian ilahduttavan käytännöllisesti. ”Ajat sen Keski-Suomeen.” No, mikäpä siinä, asialla oli siunaus. Siitä sitten saman tien liki kaksisataa kilometriä. |
| Aikaisemmassa osassa 2 olen kertonut nopeusmittarin asentamisesta. Tämän jälkeen koitti se suuri hetki, jota olin kauan odottanut. Pääsisin ajamaan moottoripyörällä! Kone lähti käyntiin napin painalluksella. Annoin voimanlähteen lämmetä. Pukeuduin, kiinnitin kypärän ja istuuduin satulaan. Kytkinkahvan puristus, vaihde sisään, kaasua lisää ja kytkimen löysäys. Olin liikkeellä. Pieni mutka vasemmalle, sitten suoraan eteenpäin, vauhdin hidastus ennen risteystä, kaarros vasempaan ja olin suoralla tiellä kohti Mäntsälää ja Keski-Suomea. |
| Annoin vauhdin kiihtyä kuuteenkymppiin. Näin kovaa olin joskus ajanut polkupyörälläni, mutta tämä oli toista. Vauhdin ylläpidosta huolehti konevoima eikä kiivaasti polkeva kehoni. Ylitin muutaman poikittaisuran ja ihmettelin ajoneuvoni nyökkimistä eestaas. Ai niin, moottoripyörässähän on lyhyt akseliväli. |
 |
Matka sujui helposti Mäntsälään asti, jossa pääsin käyttämään hallintalaitteita. Liikenneympyrässä ajo, ruuhkassa ajo ja liikennevalojen rytmiin asettuminen laittoivat käteni ja jalkani toimimaan niin kuin parhaiten tiesin. |
| Mäntsälän jälkeen huokaisin helpotuksesta, kaikki meni hyvin. Seuraavaksi ajoin Lahdentien yli ja ohitin huoltoaseman. Nyt päätin jo nostaa nopeuttani kuudestakympistä sallittuun kahdeksaankymppiin. | |
| Moottoripyöräilijöitä alkoi tulla vastaan, tervehtimiset opin tekemään rennolla vasemman käden heilautuksella. On se hyvä että kaasua hoidellaan oikealla kädellä, ajaminen olisi aika epätasaista, jos kaasukahvasta pitäisi irrottaa ote kohteliaisuuden takia. Nytpä minua kiinnostaa tietää, miten esimerkiksi Englannissa moottoripyöräilijät tervehtivät toisiaan. | |
| Kun kaksi moottoripyörää tulee lähellä toisiaan vastaani, vain ensimmäinen tervehtii. Olisikohan turvaväli niin pieni, ettei takana tuleva voi hellittää otettaan ohjaustangosta? | |
| Jossain Mäntsälän ja Lahden välillä CB:ni sammuu kesken ajon. Pyörä pysähtyy sopivasti omakotitalon kohdalle, pensasaita vain on välissä. Saan CB:n käyntiin ja matka jatkuu. Iloa kestää muutamia kilometrejä ja sama toistuu. Pääsen rullaamaan linja-autopysäkille. Laitan CB:n keskiseisontatuelle ja koetan katsoa löytyisikö mitään ilmeistä vikaa. Ei auta muu kuin koettaa polkea pyörää käyntiin, akku kun ei anna riittävästi virtaa käynnistysmoottorille. | |
| Tuntuu huteralta polkea kampea kun pyörä on keskiseisontatuella. Otan pyörän alas renkaille ja jatkan polkemista. Keskityn käynnistysyritykseen niin kovasti, että CB alkaa kaatua vasemmalle. Mitä teen, onko minulla voimia estää kaatuminen? Jos yritän estää, saattaa pyörä silti kaatua ja minä jään sen alle. Myönnän tappioni ja luovutan. Siinä se sitten on kyljellään. Nyt sitten pyörä ylös, ettei tule enempiä vahinkoja. Pyörä virkoaa käyntiin ja sitten vaan matkaan. | |
| Lahti on seuraavana edessä. Rauhallisesti ajaen pääsen koko kaupungin läpi. Liikennevaloissa ei tarvinnut pysähtyä kertaakaan. Pysähtyminen tuntui riskiltä. Matka jatkui kohti Vääksyä, Asikkalaa ja Pulkkilanharjua, jota lähestyessä alkoi sataa auringon paistaessa. Kastunko litimäräksi? Sadepisarat ropisevat mukavasti kypärääni, näkökenttä väreilee vesipisaroiden kastellessa visiiriäni. Ajan maisemassa, jota olen unelmoinut ajavani moottoripyörällä. Tässä sitä nyt ollaan, upeaa saada kokea tämä. | |
| Sysmää kohden ajaen housuni kuivuvat. Siellä pitää käydä tankkaamassa, eihän sitä tiedä, miten paljon tällainen moottoripyörä kuluttaa. Olen ajanut tasan 131 kilometriä Pukinmäen Shelliltä ostamallani V-Power N+ -polttoaineella ja tankki täyttyy viidellä litralla Nesteen 98 E5 -polttoainetta. Jälkiviisaudella voin todeta, ettei kulutus ole koskaan ollut näin pientä, 3,83 litraa sadalla kilometrillä. Oliko pyörä niin paljon kallellaan, ettei tankkiin mennyt enempää? |
| Käynnistys ei taaskaan onnistu kunnolla. Koetan saada pyörän käyntiin mäkilähdöllä, mutta en onnistu. Siinä sitten poljen vimmatusti kun pitäisi jo päästä piha-alueelta tielle. Kylän raitilla ajelee nuoria moottoripyöräilijöitä pahemmin minua noteeraamatta. Lopulta CB suostuu käynnistymään ja niin suuntaan Sysmästä pois kohti Hartolaa. | |
| Tie on kohtalaisen uutta, linjaus on sen verran suoraa. On tosi nautinnollista antaa vauhdin kasvaa liki sataseen. Ajan keskellä tietä hurmiossa ohjaten pyörää pienellä kallistuksella. Tien liittymä Nelostiehen Hartolassa on muutettu niin, että lopussa on pari mutkaa joiden takia nopeutta on hidastettava. Vaihdan vaihdetta pienemmälle ja hillitsen menoa pykälä kerrallaan. Ajelen kävelyvauhtia ja pääsen isolle tielle sopuisasti. Loppumatka Leivonmäelle sujuu rauhallisesti nautiskellen | |
| Perillä huomaan vasemman puoleisen takavilkun roikkuvan johtonsa varassa. | |
Moottoripyöräpäiväkirjaani liittyviä palautteita, kysymyksiä, kehitysideoita, omia kokemuksia jne. voi lähettää osoitteeseen: |
|
mcdiary"ät"studiolumi.com. Kiitos jo etukäteen. |
|
Osa 1. Kuinka minusta tuli moottoripyörän omistaja. |
|
Osa 2. Pientä laittoa ennen ekaa ajoa. |
|
Osa 3. Keski-iän kriisi. Mikä keski-iän kriisi? |
|
Osa 4. Ajovarusteet, pukeutuminen. |
|
Osa 6. Matka Kainuuseen. |
|
 Kuvat, teksti ja nettisivu Copyright Reino Laukkanen, Studio LUMI. www.testiviesti.fi www.studiolumi.com  |