Kyosho Clipped Wing Cub M24 |
Tahdonvaraista lennätystä tai ainakin sen yrittämistä |
Teksti ja kuvat © Reino Laukkanen |
Lentokoneet ovat radio-ohjattavien laitteiden kuninkuusluokka. Auto ja vene pysähtyvät elementtiinsä, kun niiden moottorin sammuttaa, mutta lentokone ei jää ilmaan. Se tulee alas, auton tai veneen elementtiin. |
 |
Yllättäen ja pyytämättä |
Vuoden 2009 pienoismallimessut olivat antoisat. Minulle tehtiin tarjous, josta en voinut kieltäytyä. Valmis paketti lähettimineen 99 euroa, kun lähtöhinta oli 249 euroa. Mukaan lähti Kyoshon valmistama Clipped Wing Cub M24. Aloittelijalle sopiva ylätasokone, jolla on rauhalliset lento-ominaisuudet. Samalla ostin lisäakun, ettei lysti lopu aivan heti. |
 |
Sitten vaan lennättämään |
Otin pienoislentokoneen mukaani kun lähdimme perheen kanssa Keski-Suomeen pääsiäisen viettoon. Lentokone oli paketissa osineen. Edessä oli kokoaminen. Montaa osaa ei tarvinnut liittää yhteen, laskuteline kiinni ja siipi runkoon nähden poikittain. Laskutelineen kiinnitys tapahtuu neljällä pienellä ruuvilla, joita on vaikea saada menemään suoraan. En saanut telinettä toiselta puolelta kunnolla kiinni, ehkä tästä johtuen teline ei tullut runkoon kiinni täysin symmetrisesti. Riittävästi kuitenkin, ilmassahan tämän koneen piti pääasiassa olla lennätyksen aikana. Siiven kanssa ei tullut ongelmia, se laitetaan kiinni kumilenkeillä. Moni asioista tietämätön ihmettelee tätä halvannäköistä ratkaisua. Mikäli laskeutuminen epäonnistuu, antavat kumilenkit periksi ja siipi sekä runko säilyvät ehjempinä. |
 |
Lataa akut |
Tämän koneen akut ladataan auton akusta. Ajattelin ensin voivani ladata akut samalla kun ajamme maalle. Säästäisin aikaa, kun toiminnot tapahtuisivat yhtä aikaa eikä peräkkäin. Ei käy. Ohjeissa lukee, auto ei saa olla latauksen aikana käynnissä. Mutta lähtisikö auto käyntiin latauksen jälkeen? Turha huoli. Lennokkipakkauksen akun nimellisvirta on 0,6 ampeerituntia, auton akun vastaava arvo on 60 ampeerituntia, joten lennokin akun voi ladata auton akusta sata kertaa ennen auton akun tyhjentymistä. Latausohjeissa on yksi kohta, joka ihmetyttää. Ensin laturi on yhdistettävä auton akkuun ja sen jälkeen laturiin yhdistetään lennokkiakku. Itse yhdistäisin ensin lennokkiakun laturiin ja sen jälkeen yhdistäisin laturin auton akkuun. Tämä sen takia, että mahdollinen virtapiikki syntyisi mahdollisimman kaukana lennokin akuista. Samaa periaatetta noudatan yleisesti sähkölaitteideni kanssa. Mihinkähän ajatukseen Kyoshon suositus perustuu? |
 |
Ensilento |
Pitkäperjantai-ilta kerkesi jo pitkälle, ennen kuin rohkaisin mieleni ensilennätykseen. Maaseuturesidenssimme sijaitsee ison mäen rinteellä. Lähellä on pelto, jonka kaltevalla pinnalla laskemme perheemme kanssa talvisin mäkeä. Moniaita kertoja olen vuosien varrella mielessäni kuvitellut, kuinka lennättäisin tuolla pellolla pientä lentokonetta. Lentokoneen mukana tulee DVD, jossa jälleen kerran suositellaan ottamaan kokenut lennättäjä mukaan avuksi. Mistä minä tähän saan ketään kokenutta mukaan? Ainut tuttuni, joka tietää näistä asioista, Kari Antikainen, asuu neljänsadan kilometrin päässä. Ei häntä nyt tänne saa. Olin kyllä soittanut hänelle muutamaa päivää aikaisemmin ja sain häneltä hyviä neuvoja, kiitoksia niistä. Seison lumisen pellon ylimmällä reunalla. Koneeni lähtee rajusti kiihdyttäen vasemmalle ylös ja kaartaa sen jälkeen tylysti oikealle alas. Näin se lentää muutaman kerran. Lopetan yritykset tähän ja päätän tarkistaa siiven asennon runkoon nähden. Käy ilmi, ettei siipeen säteittäisesti maalattuja kuvioita ole aseteltu vastuullisesti. Toisin sanoen, siiven kuvioita ei voi käyttää mittapisteinä määriteltäessä siiven asentoa runkoon nähden. Vien lentokoneen sisälle ja merkitsen siipeen kohdistuspisteet, joiden avulla saan siiven symmetrisesti runkoon nähden. |
Toinen lennätyskerta |
| Lauantaiaamuna on tyyntä. Clipped Wing Cub on ensimmäistä kertaa kunnolla ojennuksessa ennen lentoa. Sähkömoottori täysillä pyörien syöksyy punavalkoinen pienoislentokone ylös taivaalle, korkealle. Lentokone kaartelee kohti etelää yhä kauemmaksi. Koetan ohjata sitä vasemmalle ja oikealle, miten vaan että se tulisi takaisin päin, mutta kone karkaa yhä kauemmaksi. Jähmetyn voimattomana lähes suolapatsaaksi katsoessani koneen katoamista. Aivokapasiteettini ei kestä minkäänlaista kommenttia nuorimmalta tyttäreltäni. Onneksi hän uskoo yhtä sanaa. Hiljaa! |
Kaikki katastrofin ainekset |
| Luulen ohjaavani konetta, mutta myöhemmän tietoni valossa voin vain jälkikäteen olettaa koneen karanneen radioyhteyden ulottumattomiin. Tajuan nyt kokeneemman lennättäjän merkityksen. Olin pukeutunut lämpimästi olettaen katsovani koneen liitoa pellon laidalla kuin teatteriesitystä konsanaan. Nyt pukkasi hikeä pintaan kun juoksin koneen perään. Välillä se katosi suuren tiheän kuusen taakse, enkä tiennyt mihin se oli kaartamassa. Kone oli edennyt lähtöpisteestään reilun puolen kilometrin päähän kaartelemaan kylän päälle. Mitä tehdä, kun lentokone kaartelee vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle etkä saa sitä tulemaan pois ihmisten ja asuntojen päältä? Välillä ajattelen luovuttavani, antaa mennä mihin tahansa, aivan sama. Sitten vastuuntunto muistuttaa itsestään. Kone on saatava takaisin ja tuleehan se sieltä takaisin. Se kaartaa lujaa ja menettää korkeutta. Näen sen syöksyvän läheisten omakotitalojen tonteilla kasvavien puiden sekaan. |
Enempää ei voi tulla vahinkoa |
Juoksemme keväthangilla joilla on vielä jonkin verran hankikantoa jäljellä. Suunnistan sektorille, jolle oletan koneen syösseen. Aina pihaan saapuessani käyn ensin koputtamassa talon ovelle ja ketomassa ihmisille etsiväni radio-ohjattavaa lentokonettani. Toisessa kädessäni on radiolähetin antenni vedettynä täyteen pituuteensa ja taaempana tyttäreni. Näillä avuilla toivon vakuuttavani ihmiset rauhantahtoisuudestani. Eihän sitä koskaan voi tietää minkä vastaanoton saa, kun menee ventovieraiden ihmisten pihapiiriin. ”Emme ole tulleet millään viekkaudella emmekä vääryydellä, vaan ihan rehellisellä pelillä etsimään kadonnutta lentokonetta”, näin kai olisi pitänyt sanoa. Yllätyn ihmisten myönteisestä suhtautumisesta. Onneksi maassa on kolmekymmentä senttiä lunta, jonka ansioista hortoiluistamme ei jää pysyviä jälkiä maastoon. Välillä huomaan nopeussäätimen antavan edelleen moottorille pyörimiskäskyä, suljen sen välittömästi. Siinä taisi mennä rs-yksikkö. Kiertelemme pihoja eikä konetta näy maassa eikä puussa. Että näinkö annan sadan euron mennä hukkaan? Ei ollut pitkäaikainen huvi. Mieleen tulee esittely-DVD:n lakooninen kysymys: ”How was your first flight?”. |
Lähes ehjänä |
Yllättäen ylätasoni löytyy. Se on siististi tienpenkalla oikein päin. Siivessä on painauma, joka on aiheutunut törmäyksestä lyhtypylvääseen. Moottori toimii ja kone lähtisi sen avulla etenemään, mutta pysäytän sen aikeen. Laskutelineestä ovat toisen puolen pienet ruuvit kadonneet. Lentokone selvisi harharetkestä yllättävän vähin vaurioin, omat henkiset vauriot, no, niitä piti sulatella. Lauantaiaamua on vielä jäljellä. Päätän hankkia leveää, kirkasta teippiä ja muutaman pienen ruuvin joilla korjaisin pienoislentokoneeni. Kiertelen jalkaisin kylällä. Käyn kaupassa ja huoltoasemalla, kummastakaan ei löydy korjausmateriaalia. Kello on puoli yhden maissa kun lähden parin kymmenen kilometrin päähän oikeaan rautakauppaan. Täällä maallahan rautakauppa menee lauantaisin kiinni jo yhden aikaan iltapäivällä. Kyllä siinä on kaupunkilaisella kerkeämistä. |
Kone kuntoon |
Korjaan koneen siiven puristamalla murtuneen siiven muotoonsa ja tukemalla sen teipillä. Tyttäreni neuvoo laittamaan saman verran teippiä myös toiseen siipeen tasapainon vuoksi. Viisas tyttö, mistä hän sen tietää? Laskuteline kiinnittyy runkoon hieman alkuperäisiä ruuveja isommilla ruuveilla entistä tukevammin. Pitäisiköhän toisetkin ruuvit vaihtaa symmetriasyistä? Ruuvit ovat kyllä niin lähellä painopistettä, ettei sillä ole merkitystä. |
 |
Takaisin lähtöpisteeseen |
En tiennyt yhtään kuinka kauan ennätyslentoni oli kestänyt. En myöskään tiennyt kuinka kauan akku pyörittää sähkömoottoria. Päätän ajaa akun tyhjäksi. Teen pihan lumipenkkaan kolon, jonne pyrstö mahtuu ja laitan vatupassin pitämään konetta paikoillaan. Säädän moottorin kierrokset puoleen maksimista ja mittaan aikaa sekuntikellollani. Potkuri pyörii kaksi minuuttia ja viisitoista sekuntia. Ehkä akusta oli loppunut virta, jonka seurauksena kone lopulta tuli alas ja nyt odottelun jälkeen akkuun oli sukeutunut vielä vähän virtaa, jolla moottori jaksoi pyöriä, ehkä. Olin konetta etsiessä päättänyt lopettaa vasta-alkaneen lennätysharrastukseni. Vaurioitunutta konetta kantaessani tajusin virheen syntyneen siitä, että nopeussäädin oli jäänyt päälle suunnilleen maksimilleen. Ystäväni KA kertoi aikaisemmin puhelimessa, että koneen noustua ylös, moottori tulee säätää pyörimään pienimmällä nopeudella, jolla se vielä lentää suoraan. Illemmalla päätän kokeilla tätä neuvoa. Valoa on lopulta niin vähän, etten erota konetta metsänlaitaa vasten, vaikka muuten se jopa lentäisi jotenkin. Se siitä siltä päivältä. |
 |
Viel´ uusi päivä kaiken muuttaa voi |
Sunnuntaina aurinko paistoi. Tuultakin oli eilistä enemmän. Päätän yrittää lennätystä, koska olosuhteet ovat niin anteeksiantavat. Maassa parhaimmillaan puoli metriä pehmeää, jääkiteiksi muuttunutta lunta, joka vielä jonkin verran kantaa askeleen alla. Saan lennokin pysymään eilistä paremmin hallinnassa laskemalla koneen tehoja alaspäin lähdön jälkeen. Tuulen suunnasta ei saa oikein selvää. Seison pellon ylälaidalla olevalla tiellä, selkäni takana olevat koivut hämäävät tuntemuksiani. Koneen noustua pellon päälle selviää tuulen suunta, se on etelästä. Teen useita enemmän tai vähemmän onnistuneita lennätysyrityksiä. Koneen alkuperäinen akku on 600 mAh. Ehkä siinä ei ole riittävästi tehoa. Usein kone lentää ensin pellolle ja sitten sitä pitää kääntää oikealle kohti etelää. Lentokone on hetken paikallaan ilmassa, jota seuraa liuku alas. Toinen havainto tapahtuu spinnerin eli potkurin keskellä olevan kumikartion irtoamisen jälkeen. Potkuri tuntuu olevan hieman irrallaan akselistaan. Ehkä se kuuluu asiaan, eihän potkuri sentään pyörinyt vapaasti akselin ympäri. Ehkä spinneri oli se, joka piti potkurin kiinni akselissaan. Enpä tuota voi tietää, kun spinneri ei enää pysy potkurissa kiinni. Jotenkin veto tuntui olevan poissa. |
 |
Uutta voimaa |
Tuli hetki, jolloin lennokkia lähettäessäni moottorin kierrokset laskivat alas. Nytpä pitää vaihtaa akku. Tästä koneesta ei akkua saa pois mitenkään sivistyneesti. Akku työnnetään sisään koneen alapuolelta. Huomasin kireyden jo ensi yrittämällä. Sitä on niin paljon, että oikeastaan akkukotelon luukku on tarpeeton. Akku pysyy paikallaan ilman mitään varmistuksia. Sofistikoiduissa sähkölaitteissa paristojen alle menee nauha, hieman kuin kirjanmerkki, josta vetämällä saa paristot pois. Tässäpä kireys on sitä luokkaa, ettei tätä niksiä voi käyttää hyväksi.
|
 |
| Aikani asiaa tutkittuani teen koneen matkustamo-osan yläpuolelle pienen reiän, jonka kautta voin työntää kukkakepin pätkällä akun pois. Aiempi tapani irrottaa akku sai minut tuntemaan sääliä konetta kohtaan. Hakkasin tuolloin lennokkia vasaran tavoin vasemman käden sormia vasten. Tuleehan se akku ulos, mutta kyllä siinä lentokone helposti särkyy. Alkuperäinen akku tulee ulos joten kuten, mutta lisäakku onkin juuri hieman isompi. Havainto oli viimeinen pisara ennen päätöstä keksiä hellävaraisempi keino. Ihmeellisiä teknisiä puutteita näissä ilmailuvälineissä voi olla. Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun saan havaita näissä ilmailulaitteissa keskenjäänyttä suunnittelua. |
 |
Älä anna periksi |
Opin pitämään Kyoshon alkeiskoneen lopulta ilmassa ja saan sen jopa kaartamaan kauniisti. Onnistun ohittamaan jopa sähköjohdot pylväistä nyt puhumattakaan. Luulin luvatun 12 minuutin lennätysajan olevan liian lyhyen. Sen takiahan ostin heti toisen akunkin. Todellisuus on toista. Tuo lyhyt aika venyi arviolta kolmeksi tunniksi, kun yksi lento ei varmaankaan kestänyt montaa sekuntia. Sitten pitää kahlata hangessa koneelle ja koneen kanssa takaisin pellon laitaan. Siipi kohdalleen ja yleinen yksityiskohtien tarkastelu kestää aikansa. Aloittelijalle jokainen lennätyskerta on ainutlaatuinen kokemus jota pitää ihmetellä ja sulatella mielessään. Ihan hyvin siinä riittää yksikin akku. |
Etelässä ei ole lunta |
Seuraava lennätyskerta tapahtui Helsingissä Viikin pelloilla. Arkiaamuna paikalla ei ole juuri muita joihin lentokone voisi törmätä. Ensilennätyksellä kone lähtee ylös vastatuuleen, kaartaa oikealle ja syöksyy rajusti alas paljaaseen maahan. Hieman samaan tapaan kuin pääsiäisenä Keski-Suomessa, siellä tosin maan päällä oli vaimentava lumikerros. En ehtinyt reagoida ajoissa. Potkuri meni poikki, potkurin akseli vääntyi ja siipi katkesi. Koneen kuori ruttaantui nokasta lyttyyn. Siihen loppui lennätys. |
Apu lähellä |
| Ostin Cubiini varaosat heinäkuisen lomani alkaessa. Tiesin jo keväällä minne haluan lomallani. Ilmailun tukihenkilöni, Kari Antikainen, asuu Kainuussa, sinne siis. Paikallinen lennokkikerho on vuokrannut peltokaistaleen maanviljelijältä. Kerholaiset ovat jakaneet keskenään kentän huoltovuorot. Kaistale on kapea ja pitkä keskellä tuotantoon tarkoitettuja maita. Ruoho pysyy matalana ja vapaana tuppaista, kun se leikataan usein. |
 |
| Kari lennättää ensin omia polttomoottorilennokkejaan. Siipien kärkiväli on liki kaksi metriä, sellaisen koneen voi päästää kauaksikin. Lento on uljasta ja liikkeet ovat rauhallisia. Pääsen kokeilemaan ison koneen ohjausta ja saan arvokkaita neuvoja, joita voin hyödyntää myöhemmin. |
 |
| On aika antaa Clipped Wing Cub osaaviin käsiin. Tuomio on aika tyly. ”En ole viiteen vuoteen lennättänyt yhtä kiikkerää konetta” toteaa Kari. Näinkö asiat ovat? Myydäänkö aloittelijoille ensilennokeiksi kalustoa, jota on tosi hankala lennättää? Tämähän on vastuutonta! Kun kone kaartaa vastatuuleen, tekee eteneminen tiukkaa. Korkealla ilmassa Clipped Wing Cup melkein pysähtyy. Saan ohjaimet välillä itselleni, yritän ohjata ohjeiden mukaan. On se ihmeellistä miten pienillä liikkeillä konetta ohjaillaan. |
 |
 |
Kari ohjaa Kyoshon koneen alas. Konetta lähemmin tarkastellessa hän huomaa korkeusperäsimen olevan väärässä kulmassa siipeen nähden. Tehtaalla pyritään tietysti parhaimpaan, mutta kaikkea ei sieltäkään tule valmiina ulos. Säätö sinänsä on helppo toteuttaa, kunhan käsittelee pieniä muoviosia varovasti. Seuraavalla lentokerralla Clipped Wing Cup käyttäytyy paljon rauhallisemmin. |
Jälkikirjoitus |
Alkusyksystä 2009 sain käsiini tuoreen Ilmailu-lehden, jossa Apulanta-yhtyeen Toni Wirtanen kertoi äskettäin alkaneesta ilmailuharrastuksestaan. Toni oli kokeillut erilaisia lennokkeja, niiden joukossa myös yllämainittu Kyoshon kone. Ei kehunut Apulannan kaveri, kiikkerähän se on. Ei auta muuta kuin yrittää lennättämistä uudestaan ja uudestaan lentokoneella, jonka käyttöohjeissa lennätyspaikaksi kelpaa alue, jossa on tasaista maata 200 metriä joka suuntaan eikä yhtään tuulta. Mistähän sellaisen löytäisi? |
Teksti ja kuvat © Reino Laukkanen etunimi.sukunimi "at" studiolumi.com Artikkelin alkuun Aloitussivulle www.testiviesti.fi www.studiolumi.com |
 |
 |
|