Katsoin televisiosta David Bowien Serious Moonlight –konserttikiertueen taltioinnin vuodelta 1983. Kävin Göteborgissa katsomassa ja kuuntelemassa esityksen mielitiettyni kanssa silloin joskus. Tukholmasta pääsi erityisellä junalla tuonne etelään.

  Yksi kappale osoittautui ajankohtaiseksi. Cracked Actor, joka levytettiin ensi kerran vuonna 1973, kertoo vanhemmanpuoleisesta (50v?) elokuvatähdestä, joka vonkaa seksiä. Filmimaailman karusta todellisuudesta olisi jo tuolloin ollut tarjolla sytykettä keskusteluun.
  Tuntuu truismilta kertoa, että 1970-luvun alussa vääryyttä kärsineen ja suuren yleisön tietoisuuden välissä oli liian monta portinvartijaa. Nykyään on helppoa olla oma kustannustoimittajansa ja hyvä niin.

  1980-luvun alussa hesalainen ystäväni kertoi järjestämistään kotibileistä. Juhlien loputtua osa väestä jäi nukkumaan pariskunnan asuntoon. Jossain vaiheessa yötä isäntäparin sänkyyn, heidän väliinsä, kömpi Lauri Törhönen. Ystäväni ei kertonut enempää, totesi vain, että kyllä on itseluottamusta.
  Jälkeenpäin olen ajatellut, että elokuvaohjaajalla on sitten oltava tuollainen ego. Pienimmänkin filminpätkän tekoon tarvitaan joukkueellinen väkeä, saati sitten suurempiin, joissa puhutaan jo komppanioiden lukumäärästä.
  Myöhemmin olen miettinyt, mahtoiko herra Törhösen käytös siistiytyä myöhempinä vuosina? Eihän tuohon tyyliin voi, varsinkaan julkisuudessa esiintyvä henkilö, kovin kauaa syyllistyä, ilman että siihen puututaan. Metoo-kampanja ja sen suomalaiset vaiheet ovat sitten antaneet realistista tietoa ihmisten käyttäytymisestä.

  Lauri Törhösestä on julkisuudessa muutama henkilö antanut lausuntonsa. Yksi heistä on Taideteollisen korkeakoulun nyt jo entinen rehtori, Yrjö Sotamaa. Näiden kahden henkilön keskinäisistä väleistä sain jonkinlaisen käsityksen, kun olin omissa valmistujaisissani.
  Tilanteesta jäi kiusallinen maku, kun juhlapuheiden ja todistusten jaon yhteydessä Yrjö Sotamaa ei tiennyt miten hän olisi. Käytös vaikutti jossain määrin mielistelyltä, jossain määrin taas siltä kuin Sotamaan olisi vaikea kestää Törhöstä, joka valtakunnan mitassa nautti suurempaa tunnettuutta. Pitkäaikaisen rehtorin hallinnoimalle tontille oli saapunut vielä isompi stara. Törhönen koetti olla niin näkymätön kuin pystyi. Sotamaan kysyessä hiljaa Törhöseltä, pitääkö hän puheen, Törhönen kieltäytyi.
  Samanlaisen ilmiön olen nähnyt muuallakin, myös ulkomailla. Kun kouluun tai laitokseen tulee joku nimekäs taituri, silloin oman väen edustajan on myös tuotava esille, että ollaan sitä itsekin jotain.

Kuvat, teksti ja nettisivu Copyright Reino Laukkanen, Studio LUMI.
www.testiviesti.fi
www.studiolumi.com