 |
Testiviesti-blogi |
20071013. Kyllä ihmisen pitää nykyään venyä uskomattomiin suorituksiin. Ensin viettää ikänsä yhteisöissä, joissa saa sosiaalisen rangaistuksen aina kun tekee jotain keskiverrosta poikkeavaa, suuntaan tai toiseen. Sitten pitäisi alkaa avoimeksi ja avautua joka suuntaan. Katsoin kuitenkin aiheelliseksi tutustua ilmiöön nimeltä Facebook. Paras ja ilmeisesti ainoa tapa saada tietoa on mennä rohkeasti sisään. Luin pohjustukseksi Talouselämä-lehdestä Petri Koskisen 12.10.2007 päivätyn artikkelin "Valitse nettiystäväsi tarkkaan". Uteliaisuuteni heräsi kuten pikkupojalla, jolle on sanottu, ettei tulitikkujen kanssa saa leikkiä. Kyllähän siinä kirjautumisessa yksi työpäivä meni. Artikkelin luettuani ymmärsin lukea huolella kaikki lakitekstit. Ihan kaikkea en ymmärtänyt, valitettavasti. Täytyy sitten luottaa omaan harkintaan ja olla pidättyväinen palvelun käytössä. Kaiken pienellä painetun tekstin sisäistämisen jälkeen oli aika mennä eteenpäin. Seuraavaksi piti säätää asetuksia täysin tietämättömänä, mitä tietoja ja missä muodossa itsestäni Kasvokirjaan tulee. Niinpä laitoin kaikki asetukset pienimmälle. Siitähän sitä voi sitten laittaa avoimempaan suuntaan, kun näkee, miten tämä juttu toimii. Harrastusten kohdalle laitoin nettisivujeni osoitteen, näinhän se on, tulkoot tänne katsomaan, mikä minua kiinnostaa. Facebookissa voi suojella yksityisyyttään epäämällä joltain henkilöltä pääsyn katsomaan omia tietojaan. Tämä on kyllä turhaa hurskastelua. Jos ajatellaan, että ei-toivotulla henkilöllä on hyvin yleinen nimi, vaikkapa NN, miten ihmeessä estän vain yhden tietyn NN:n pääsyn yksityisyyteeni? On aivan mahdollista, että suuressa joukossa Näitä Nimettömiä on myös kunnollisia kansalaisia, vaikka olisinkin tutustunut vain yhteen. Ongelma on siinä, että Facebookissa pitää ensin olla kontaktissa tai hänet pitää löytää sieltä, jotta voisi yksilöidä tietyn mätämunan. Entäpä jos haluaa välttyä kokonaan pettymyksiä aiheuttaneelta henkilöltä? Entäpä jos tämä henkilö ei vielä edes ole Facebookissa? Ikäänkuin Facebook olettaisi, ettei elämää ole ollutkaan ennen Facebookiin liittymistä. Facebookiin kirjautuneiden määrä lisääntyy Suomessakin ilmeisesti eksponentiaalisesti. Yritin etsiä verkostoja Suomesta. Joissain suurissa yrityksissä, kuten Nokiassa, näyttää olevan paljonkin käyttäjiä tälle palvelulle. Välillä heidän verkostoonsa pääsee ja toisella käyntikerralla se on suljettu ulkopuoliselta. Palvelun toimimisessa näyttää olevan epävarmuutta. Kuinka voin luottaa, että tietoni näkevät vain ne henkilöt, joille annan pääsyn? Itseäni ei kiinnosta lukea sekavia sanajonoja, joista ei muodostu ainuttakaan selkeää lausetta. Sen takia en usko olevani kovinkaan ahkera Facebookin käyttäjä. Tälle Testiviesti-sivustolle haluan vuorovaikutteisen osuuden. Se tulee olemaan luonteeltaan samanlainen kuin painettujen lehtien lukijanpostia-osasto. Tekstit ovat valikoituja ja tarvittaessa editoituja. Tarvitsisin hieman apua tällaisen osuuden koodaamisessa. Käyhän se copypaste-menetelmällä sähköpostinkin kautta, mutta jotain automaatiota olisi palautteen käsittelyyn hyvä saada. Apua voi tarjota osoitteeseen reino.laukkanen "at" studiolumi.com |
|
20071014. Tapanani on lukea aloittamani romaani ja katsoa aloittamani elokuva loppuun, jotta voisin arvioida kokonaisuutta ja tietäisin sen perusteella, mikä ajatus työn takana on. Muutama viikko sitten selvisi syy siihen, miksi minulta jäi aikoinaan kesken romaani nimeltään "Saatana saapuu Moskovaan". Alussa kerronta on mukaansatempaavaa, mutta jossain keskivaiheella rytmi puuroutuu ja mielenkiinto lopahtaa. Sain tietää romaanin kirjoittamisen jääneen puolestaan Bulgakovilta kesken ja teoksen viimeisteli tiettävästi hänen puolisonsa. Lopulta viimeisimmän version teki kirjallisuuden asiantuntija L. Janovskaja. Kävikö sittenkin niin, että Saatana saapui Bulgakovin aivoihin sabotoimaan paljastusromaanin? |
|
 |
20071017. Päätin laittaa Facebookiin kuvan. Onhan se noloa, että ilman henkilökohtaista kuvaa tilalla on vapaalla kädellä piirretty kiekura, joka hyvällä tahdolla voidaan ymmärtää kysymysmerkiksi. Facebook pyytää profiilikuvaa, sen he saavat. "You can select a profile photo from your Profile Picture Album." Lataan kuitenkin itse tehdyn profiilikuvan. |
Tämä ei kuitenkaan kelpaa FB:lle. Se haluaa käyttää kuvasta peukalonkynsiversiota esitellessään persoonaani sivuillaan. Koska profiilini on piirretty ohuella viivalla, häviää pienennettäessä oleellista informaatiota. En minä nyt sentään näin arvoituksellinnen halunnut olla. Muokkaan kuvaa, jotta kuvani olisi edukseen peukalonkyntenä. |
|
 |
Uudessa kuvassani on kaksi eriväristä kenttää. Nyt kuvani pilaa liiallinen rajaus. Se on kuulkaas Facebookin tyypit sillä lailla, että valokuvaaja on tottunut käyttämään annetun kuva-alan tehokkaasti. Varsinkin, kun oppi on sisäistetty kinofilmikameralla. Laakafilmille ja vieläpä rullafilmille kuvanneet ovat voineet olla suurpiirteisempiä. Peukalonkyntenä esitetty kuva rajautuu niin paljon, ettei sitä viitsi laittaa. Täytyy jotenkin juonia oma näkemys omaan profiilikuvaan. |
Miksi muuten kellään muulla ei ole profiilikuvaa? Se on loppujen lopuksi helppo ottaa. Kaikki muut ovat laittaneet sinne itsestään ties mitä kenkälaatikon pohjalta löydettyjä otoksia. No yhdellä muulla oli, mutta sittenkin. Eivätkö ihmiset ymmärrä kirjoitettua tekstiä? Groicho Marx sanoi, ettei välitä kuulua klubiin, joka hyväksyy hänen kaltaisensa jäsenekseen. Samalta alkaa tuntua tämän Facebookin kanssa. |
|
 |
20071029. Prinsessa Dianan traagisesta kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta. Minua on ihmetyttänyt, miksen missään ole kuullut yhtään kappaletta Procol Harum -yhtyeen lp:ltä Grand Hotel. Erityisesti avausraita Grand Hotel vie mukanaan tunnelmiin, joissa on helppo eläytyä Hotel Ritziin, josta Diana ja Dodi lähtivät kohtalokkaalle autoajelulle. Kyseinen lp-levy valmistui 1973, jolloin ns. progressiivista musiikkia tekevät yhtyeet toivat markkinoille toinen toistaan uljaampia teemalevyjä. Levy-yhtiönä toimi Chrysalis Records Ltd. |
20071030. On asioita, joiden välisiä yhteyksiä ei saisi huomata. Mitä tekemistä toistensa kanssa on Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdtillä ja Myyrmäen tavarataloräjähdyksen suorittaja Petri Gerdtillä? Entä Frank Zappalla ja Osama bin Ladenilla? Entä syyskuun yhdentenätoista tapahtuneella New Yorkin WTC-tornien räjähdyksellä ja Porsche 911:llä? Entä Porschella ja Ponssella? Miksi näistä asioista ja henkilöistä ei puhuta samassa yhteydessä? Onko syy se, ettei niiden välillä nähdä mitään yhteyttä? Ovatko erot suuremmat kuin yhtäläisyydet? Suku on pahin Tuomas Gerdt sai ritarin arvonsa isänmaan puolesta tehtyjen tekojen ansiosta. En tiedä, onko hän mitään sukua Petri Gerdtille, jonka tekemä haulipommi räjähti keskellä tavarataloa tuhoisin seurauksin. Sukunimen harvinaisuus yllyttää ajattelemaan heidät sukulaisiksi. Toisaalta he eivät ole varsinaisia julkisuuden henkilöitä, joten hyviä tapoja noudattavat ihmiset eivät tohdi kiusata asianosaisia. Kuivan analyyttisesti ajatellen molempien henkilöiden toiminta on osoittanut rohkeaa ja riskinottoa suosivaa mielenlaatua. Tuomas Gerdt tuotti tappioita vihollisiksi määritellyille ihmisille, Petri Gerdtin toiminta aiheutti tappioita omiksi katsotuille ihmisille. Sota ja siviiliaika määrittelevät asioita eri tavalla. Kaksi kapeakasvoista Sekä Zappan että bin Ladenin kasvot ovat kapeat ja korkeat pitkien hiusten ollessa tummia ja kiharia. Bin Ladenin sukujuuret ovat Lähi-Idässä, kansojen sulatusuuniksi kutsutun Amerikan kansalaisen Zappan isä oli kotoisin Sisilaista ollen myös kreikkalaista ja libanonilaista sukujuurta. Zappan äidissä taasen oli 3/4 italialaista 1/4 ranskalaista sukujuurta. Näin ollen bin Ladenin ja Zappan ulkoiselle samannäköisyydelleen löytyy jonkinlainen luonteva selitys. Muusikko ja säveltäjä Frank Zappa ehti kuolla armeliaasti joulukuussa 1993 eturauhassyöpään vajaata kahdeksaa vuotta ennen New Yorkin WTC-tornien tuhoa, jonka pääsuunnittelijaksi on väitetty Osama bin Ladenia. Molemmat näistä herroista on tunnettu amerikkalaisen elämäntavan kiihkeinä arvostelijoina. Mikäli Zappa olisi saanut elää nähdäkseen kaksoistornien tuhon, siitä olisi hyvin ilmeisesti kirvonnut mielenkiintoisia kommentteja, eikä yksin Zappalta. Helsingin Sanomien Nyt-liite olisi laittanut heidän kuvansa vierekkäin otsikon "Kuin kaksi marjaa" tai niin kuin se nykyään kuuluu, "Identtiset kaksoset", alle. Zappan julkinen toiminta olisi rakentunut loputtomalle asioiden selittelylle, jossa olisi käyty läpi kaikki hänen julkiset tekonsa ja sanomisensa aiemmilta vuosilta. Terävän älyn omaavana hän varmaan olisi käyttänyt tämän tilaisuuden hyväkseen ruotiessaan eroja ja yhtäläisyyksia bin Ladenin toimintaan. Nyt meillä on jäljellä ainoastaan loistelias ja monipuolinen musiikki. 9/11 ja 911 New Yorkin WTC-tornien räjähdys vuonna 2001 sattui päivämääränä, joka lausutuaan englanniksi samalla tavalla kuin autotehdas Porchen kuuluisin ja pitkäaikaisin malli, 911. Nine eleven. Netistä etsiessä olen löytänyt ainoastaan yhden dokumentin, jossa tätä yhtäläisyyttä käsitellään. Sekin on vain alku jollekin akateemiselle tutkielmalle. Siinä kerrotaan Porsche 911:n muodostuneen kielteisellä tavalla länsimaisen elämäntavan symbooliksi Lähi-Idässä. Mikä siinä on, etteivät nämä kaksi asiaa kohtaa länsimaisten ihmisten mielessä, vaikka mallimerkintä ja päivämäärä lausutaan samalla tavalla? Tekniseltä perusratkaisultaan vanhentunut Porsche 911 on tehtaansa myynnin kivijalka. Teknisillä uudistuksilla auto on pidetty kilpailukykyisenä läpi vuosien. Useimmat näistä ovat koskeneet moottori- ja jarruteknologiaa, mutta joukossa on myös lisäpainojen asentaminen keulalle, ettei sivutuuli vie autoa mennessään. 911 on eräänlainen kuplavolkkarin muunnos. On helppoa kuvitella mielessä animaatio, jossa kuplavolkkari ikäänkuin madaltuu Porsche 911:ksi. Muotojen muuttuminen on hyvin johdonmukaista. Koirien vaikutus tuotekehitykseen Vieremäläinen Einari Vidgren perusti 1970 metsäkoneita valmistavan yrityksen. Siitä kasvoi pörssiyhtiö ja yritysrypäs, jolla on tytäryhtiöitä ympäri maailmaa. Nimensä yhtiö on saanut kylän sekarotuisesta ajokoirasta. Tuota nimeä maistellessa ei voi olla löytämättä ääntämyksellisiä yhtäläisyyksiä Porscheen. Onkohan Einarin mieli tehnyt freudilaisen lipsahduksen, kun haaveissa on ollut tarjota jotain parempaa, kuin mitä markkinoilla siihen asti on ollut? Vidgren haluaa tarjota metsäkoneen kuljettajalle työympäristön, joka vastaa mukavuudessaan ja toimivuudessaan luksusautoja. Maksaahan Ponssen metsäkone saman verran. Päämäärä on aivan oikea. Miksi vaikeuttaa ehdoin tahdoin työntekoa. Ellei työnteko Ponssella olisi vaivatonta, joku muu löytäisi tämän kilpailuedun ja syrjäyttäisi Ponssen markkinajohtajuudesta. Toisaalta työnteko on nykyään saatava tuntumaan houkuttelevalta ja vaivattomalta, muuten kukaan ei halua sitä tehdä. Mieleen tulee kuitenkin toinen esimerkki. Volvo hankki aikoinaan Amerikasta osuuden Mack-kuorma-autotehtaasta. Volvo uudisti periamerikkalaisia tavaravetureita ja paransi ohjaamon ergonomiaa. Tuloksena ei ollutkaan menestys, Amerikassa kun kuorma-auton kuljettajia verrataan lähinnä koiriin, joille kelpaa vähempikin. Yhteiskunnallinen tasa-arvo pohjoismaisena vientituotteena joutuu joskus kohtaamaan karun todellisuuden. |
|
20071112. Kiinalaiset kuvavarkaat Nettisivujeni tilastotietoja tarkastellessani huomasin yhden staattisen sivun, josta ei heti ottanut selvää, mistäpäin se oli. (Sivun linkki, avautuu uuteen ikkunaan.) Sivulla vieraillessani kävi ilmi, että siellähän on minun Kimi Räikkösestä ottamiani kuvia. Sivut ovat mielestäni kiinalaista alkuperää. Sen lisäksi, että he rikkovat tekijänoikeuslakeja, nämä röyhkeät laittavat kuvat latautumaan käyttämältäni palvelimelta. Eikä siellä ole ainoastaan minun ottamia kuvia Kimistä. Nämä kuvavarkaat säästävät kätevästi omia palvelinkulujaan, kun tilaa vievät kuvat ovat varastoituina tekijänoikeuksien haltijoiden maksamilla palvelimilla. Sivulla oli vielä kuvan linkki sekä linkki sivulle, jolle oli kerätty kaikki netissä julkaisemani Räikkös-kuvat. Tästä kimpaantuneena ratkaisin tilanteen muuttamalla Kimi-kuvien tilalle kuvat, joissa lukee englanniksi teksti: "Tämä sivu käyttää varastettuja kuvia. Tämä sivu rikkoo kansainvälisiä tekijänoikeuslakeja." Jouduin myös rakentamaan Räikkös-sivuni uudestaan, jotta se olisi edelleen nähtävillä. Nyt näyttää siltä, että Kiinasta päin ollaan taas aktivoiduttu etsimään Kimi-kuvani. Mihin tämä johtaa? Pitääkö minun tehdä tämä operaatio uudestaan? Seuraavalla kerralla en taida tyytyä korvaamaan kuvia viileän asiallisella lakitekstillä. Koska Kiinassa käytettävät kirjaimet ovat eräänlaisia kuvallisia symboleja, jospa minäkin käyttäisin sellaisia. Tunnistavatkohan he kirkkoveneen symbolin? Tai jos laitan tilalle todella epäsiveellisen kuvan. Eivätköhän paikalliset sensuuriviranomaiset sulje koko sivuston saman tien. Tehoa voisi olla myös Kiinan virallisen politiikan vastustamisella. Eläköön Falun Gong! Tiibet vapaaksi! Ennakkotietona mainittakoon, että mikäli tulevaisuudessa ette enää löydä sivujani, voi selitys löytyä salaliittoteoriasta, jonka mukaan sivuilleni on hyökätty ja ne on tuhottu kostona toimenpiteistäni. (Kimi Räikkös -sivut, avautuu uuteen ikkunaan.) |
20071119. Kimppakyydityksestä Televisiossa oli tänään Hullu juttu -ohjelma, jossa toimittaja Esko Naskali teki ehdotuksen viikonloppuöinä vaivaavaan taksipulaan. Laillistetaan nykyään toimivat pimeät taksit. Luodaan eräänlainen apujoukko, joka tulisi tasaamaan ruuhkahuippuja vaikkapa pikkujoulusesongin ajaksi. Näillä taksikuskeilla olisi omat lupansa ja heidän toimiaikansa olisi rajattu yöaikaan. Taksialan ylin edunvalvoja ei tietenkään innostunut asiasta. Ensimmäinen perustelu oli tietysti asiallinen. Kuinka kuljettaja voi todistaa verottajalle ajamansa kilometrit ja saamansa rahamäärän? Sen jälkeen vastustus lähti muotoseikkojen puolelle. Koska Naskalin tiimi käytti esimerkkiautonaan vanhaa Lada Samaraa, puuttui siitä paljon sellaista, mitä löytyy uudesta Mersusta. Extrataksissa on huonot penkit, ei ole ilmastointia, kovin on turvaton. Mitenkäs sitten suu pannaan, mikäli ruuhka-apulaisella olisi käytössään tuoreempi kulkupeli? Idea voi tietysti kaatua todistustaakkaan. Miten voi verottajalle luotettavasti osoittaa tienestinsä? Tätä voisi tietysti kysyä vaikkapa ravintoloiden portsareilta, mutta ei nyt mennä siihen. Ohjelman jälkeen perehdyin Tekniikan Maailman numeroon 19/2007. Martti Merilinna kirjoitti pääkirjoituksessa puolustuksen kimppakyydille. Laissa sanotaan: "Henkilöiden kuljettaminen tiellä autolla korvausta vastaan on poikkeustapauksia lukuun ottamatta kielletty ilman erityistä liikennelupaa." Pääkirjoituksessa mainitaan lainsäädäntöön vuonna 1991 tehty lievennys, joka sallii kimppakyydin, mikäli kaikilla osallisilla on auto ja kukin kuskaa vuorollaan omalla autollaan muita. Lain mukaan kimppakyytirinkiin ei pääse autoa omistamaton henkilö, mikä seikka on pääteltävissä sanamuodosta. Merilinna tekee ehdotuksen korvauksen sallimisesta, tällaisena voisi olla vaikkapa polttoainekulujen jakaminen. Kimppakyytien yleistymisellä saataisiin ruuhkaliikenteestä pois autoja, joissa on vain yksi henkilö sisällä. Lisäksi hän ehdottaa, että autot, joissa on vähintään kaksi matkustajaa, saisivat käyttää bussikaistaa. Toivottavasti hän tarkoittaa kahdella matkustajaa sitä, että autossa on myös kuljettaja eli auton sisällä on kolme henkilöä, muuten pidän ehdotusta liian lievänä. Kuinka matkustajien määrää voitaisiin valvoa? Nykyautoissa on usein tummennetut lasit, joiden takia auton sisään ei näe. Muistaakseni Englannissa on naisille myyty puhallettavia luonnollisen kokoisia miesnukkeja, joiden tarkoituksena on ollut pelottaa yksinäisiä naisautoilijoita jahtaavat ahdistelijat pois. Takavuosina Suomessa tuli myyntiin, lähinnä miesten käyttöön, pumpattavat Barbarat, joiden ihanuudesta teki laulun Robban Broberg Ruotsissa: Underbara, upplåsbara Barbara. Kimppakyyditys onnistuu silloin, kun sitä käyttävät henkilöt asuvat lähellä toisiaan ja heidän työpaikkansa ovat myös lähellä toisiaan tai he ovat suorastaan samassa työpaikassa. Kuinka kauaksi olisit valmis poikkeamaan lyhyimmältä kodin ja työpaikan väliseltä reitiltä hoitaaksesi kimppakyyditysvelvollisuutesi? Kimppakyydityksestä voidaan tietysti sopia niinkin, että se muodostuu tietyn suljetun yhteisön sisäiseksi sopimukseksi. Internethän on pullollaan erilaisia yhteisöjä. Mikäpä estää muodostamasta omaa porukkaa, joka sopii pelisäännöistä, kuka kuljettaa ja mikä on korvaus? Onhan näitä porukoita, perheitä ja sukuja, joissa tämä toimii tälläkin hetkellä. Yhteiskäyttöautot ovat seuraava askel. Esimerkiksi City Car Club poistaa toiminnallaan monta autoa jakamalla samaa autoa useamman käyttäjän kesken. Tällainen toiminta sopii tasaiseen elämään, jossa ei ole juhannuksen tapaisia huipennuksia, jolloin kaikki klubilaiset haluavat kaupungista pois. |
20080114. Joulu oli musta, ainut missä lunta saattoi nähdä, oli Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa Täällä Pohjantähden alla. Kyllä teki hyvää nähdä kuinka lunta on niin monenlaista. Elokuva on muodostunut jonkinlaiseksi kansalliseksi instituutioksi, joka joillekin lienee jo arvostelun yläpuolella. Itsekin katsoin sitä kuin muistona lapsuudesta. Lisäksi televisiosta tuli jonkinlaisena jatko-osana elokuva Akseli ja Elina. Internetin tietolähteet tiesivät kertoa, että siellä Linda Lampenius teki elokuvadebyyttinsä sylivauvana. Se olikin aika luonnollista, koska Lindan äidillä oli toinen päärooli Elina Koskelana. Yhden mokan luulen löytäneeni TPa-elokuvasta. Veikko Sinisalo tanssii häissä, vaikka hänen roolihahmonsa pitäisi olla vankilassa. Myöhemmin hän tulee vapautettuna kärsittyään kuuden vuoden tuomionsa. Ei kai sitä nyt sentään liki sata vuotta sitten ollut vielä vangeilla lomia? |
Automuotoilussa käytetään kertaustyylejä, aivan taidehistoriasta tuttuun tapaan. Näitä ns. retromalleja tulee vähän väliä useilta valmistajilta. Mistähän siinä on kysymys? Yksi selitys voi olla vertaus arkkitehtuuriin. Autojen elinkaari on varsin lyhyt verrattuna talojen elinkaareen. Kun rakennus pysyy nähtävillä vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja, poistuvat parhaimmatkin autot näköpiiristä viimeistään kymmenen vuoden päästä. Meillä Suomessa tietysti pitemmän ajan päästä. Autoja jopa suorastaan kehotetaan tuhoamaan ihan valtiovallan taholta. Kauniit autot jäävät mieleen ja niitä muistellaan kaiholla. Mikä ilo onkaan nähdä hyvin säilytetty menneen ajan kulkupeli. Tästä kaipauksesta ovat muotoilijat, markkinoijat ja valmistajat löytäneet uuden tavan saada tuotteitaan kaupaksi. En väitä että kyseessä olisi salajuoni. Jatkuva muutos väsyttää ketä vaan. |
Työmarkkinoilla näyttää olevan ikävänä piirteenä ikäsyrjintä. Mitä vanhemmasta työntekijästä on kysymys, sitä huonommaksi arvioidaan työntekijän työkyky. Samaan aikaan kun ihmiset ovat kevyen työn ansiosta terveempiä kuin koskaan ja eliniän odote kohoaa, suosivat työhönottajat nuorta väkeä, vaikka vanhatkin pitäisi työllistää. Eläkeläisten määrä kasvaa samalla kun pienenevien ikäluokkien pitäisi tuottaa hyvinvointia koko kansalle. Olisikohan nuorten suosimisessa kyse henkisestä pohjavirtauksesta, johtajien saamasta johtajakoulutuksesta? Valtio antaa armeijassa perinteistä johtajan mallia, management by perkele. Tätä tyyliä on johtoasemassa helpompi soveltaa nuoriin kuin vanhempaan työväkeen. |
Perustin oman kaupungin nimeltä Talocasa. Löysin mielenkiintoisen sivun, jonka avulla voi luoda virtuaalisen kaupungin. Ei tarvita rekisteröintiä, ei tiedostojen latailua omalle koneelle. Jokainen vierailu kasvattaa kaupungin perustajan pääomaa, jolla taasen voi rakentaa kaupunkia eteenpäin. Yksi vierailu päivässä yhdestä osoitteesta lasketaan mukaan. Osoitteeni on http://talocasa.myminicity.com. Tavataan sielläkin! Sivuston osoite on http://myminicity.com. |
20081005. Nyt olen saanut rakennettua Talocasa-kaupunkiani jo 115 asukkaan verran. Lisäksi olen pystyttänyt tehtaita ja parantanut tieverkostoa. Yhdestä asukkaasta tulee tilille 150 euroa, yhdestä tehtaasta ja yhdestä tieverkon parannuksesta 250 euroa. Kävijämäärä kasvaa vain asukkaiden myötä, vaikka tehtailu ja tienlaitto edellyttävät myös sivulla käymistä. Mikäli innostut MyMiniCity-pelistä ja alat rakentaa omaa kaupunkia, voit tehdä myös pientä tutkimusta. Tässä muutama havainto hypoteesien pohjaksi: 1. Aloittaessani olin Suomessa jossain sijalla 13500–14000. Varsin pian päädyin sijoille 8000–9000. Oikeastaan liian nopeasti, jotta etenemiseni olisi suoraviivaista. Vaikuttaa siltä, että pelin pelaajissa on paljon yksinäisiä, jotka eivät saa mitään kontaktia muihin netissä olijoihin. Voi olla myös, ettei kaikkia pelin aloittaneita kiinnosta jatkaa peliä alkua pitemmälle. Pelissä kun ei voi itse päättää, minne mitäkin rakennetaan, vaan kaupunki kehittyy ikään kuin itsestään sitä mukaa, kun sivulla vieraillaan. 2. Kaupunkien nimet ovat siistiytyneet sitä mukaa, kun olen edennyt sijoituksessani kohti ykköstilaa. Tämän voi testata yhden käyntikerran aikana katsomalla Suomen ranking-tilastoa. 3. Mikäli kaukana kärjestä olevilla on törkeämmät nimet kuin lähempänä huippua olevilla, siitä voidaan vetää joitakin johtopäätöksiä suuremman ja pienemmän sosiaalisen verkoston omaavien ihmisten välillä. Siitä sitten vaan vaikka opinnäytetyötä tekemään, ehkäpä gradua, väitöskirja lienee kuitenkin liioittelua pelkästään tämän esimerkin pohjalta. Voit käydä lisäämässä asukkaan linkistä http://talocasa.myminicity.com. Tehtaan saa lisättyä linkistä http://talocasa.myminicity.com/ind ja tieverkoston parannus käy linkistä http://talocasa.myminicity.com/tra. |
 |
