| Näyttelyarvio Anton Corbijn –1-2-3-4 Fotografiska, Tukholma 20160902 – 20161204 Teksti ja kuvat: Reino Laukkanen Päivitetty 27. marraskuuta 2016 |
 |
| Tukholman Södermalmilla sijaitsee Ruotsin valokuvataiteen museo Fotografiska. Vuonna 1905 tullin käyttöön rakennettuun taloon saneerattiin vuosina 2008-2010 mittavat näyttelytilat. Syksyinen viikonloppuloma osui ajankohtaan, jolloin suuren talon vetonaulana oli 40-vuotisen uran rockyhtyeiden valokuvaajana tehnyt Anton Corbijn. Näyttely toi esille lehdistä ja levyjen kansista tuttujen otosten lisäksi vaihtoehtoisia vedoksia. |
 |
| Kuvakatselmus vetää puoleensa 1980-luvulla nuoruuttaan viettäneitä ihmisiä. Corbijn on kuvannut heidän musiikilliseen maailmankuvaansa liittyneitä ihmisiä läheltä ja myötäeläen. Kuvien mielenkiinto tulee tietysti kohteina olevista henkilöistä, mutta Corbijn tuo kuviin oman näkemyksensä. Kuvista näkee, että hän hallitsee mustavalkoisen sävyasteikon. Tumma kohde erottuu vaaleaa taustaa vasten ja päinvastoin, vaikka monet kuvista ovat kuin ohimennen otettuja. Kuvien syvä tummuus lähentää niitä maalaustaiteeseen. |
 |
| Corbijn aloitti muusikoiden kuvaamisen filmimateriaalin valtakaudella, jolloin digitaalisesta tallennusmahdollisuudesta ei ollut tietoakaan. Elleivät kuvien kohteet olisi niin puoleensa vetäviä, huomio saattaisi kiinnittyä siihen, ettei monessakaan kuvassa kohde ole terävä. Mutta häiritseekö se katsojaa? Digiaikakaudella on totuttu veitsenterävään laatuun valokuvissa ja elokuvissa, jopa vaivaannuttavaan realismiin saakka. . |
 |
Taikurin otteet |
| Kuinka hän saa kuvattavansa innostumaan omista ideoistaan? Corbijnin kuvaamat artistit ovat vahvoja tekijöitä, he määräävät itse tarkkaan millaista musiikkia tekevät ja miltä näyttävät. Kuinka suuria riskejä esiintyvä taiteilija voi ottaa imagonsa suhteen? Rock-artistit näyttävät olevan siinä suhteessa vapaampia kuin klassisen musiikin esittäjät. Ehkä yksi selitys Corbijnin kykyyn saada ideoitaan läpi on hänen fyysinen kokonsa, hänhän on hollantilaiseen tapaan hyvin pitkä. Ei kuitenkaan kovin leveä eikä päällekäyvä. Hänessä on jotain isovelimäistä, mutta kuitenkin lempeyttä. Hän on kuin Iso Kiltti Jätti, joka ohjailee suojattejaan. |
 |
Työpäivä |
Vietin näyttelyssä suunnilleen kahdeksan tuntia eli oikeastaan yhden työpäivän. Koko ajan oli jonoa rakennukseen. Monta kertaa kuulin hollantilaista puhetta. Merkillepantavaa oli, että aamupäivällä paikalle tulleet olivat innokkaita ottamaan kuvia Corbijnin kuvista. Illalla kukaan ei kuvannut, katsojat tyytyivät vain katselemaan kuvia. |
 |
Tasaisen vauhdin taulukolla |
| 400 kuvaa 40 vuoden ajalta. Se tekee 10 kuvaa vuotta kohden. Jos ajatellaan vuotta kohden kahta lomakuukautta, silloin kuvia on tuolle ajalle yksi kuukautta kohden. Kuvaamista on tietysti tapahtunut paljon enemmän, samoin kuin videoiden kuvaamista. Kiinnostaisi tietää, kuka nämä kuvat on vedostanut. |
 |
| Loistaa poissaolollaan |
| Anton Corbijnin suhdetta kuvattaviinsa kuvastaa hänen omakuvasarjansa, jossa hän tekeytyy eri rock-tähdiksi. Tätä kuvasarjaa ei tällä kertaa kuitenkaan ole esillä, eikä sellaisen olemassaolosta ole mainintaa. Mielenkiintoisen lisän Corbijnin persoonaan tuo hänen vanhempiensa uskonnollinen tausta. Isoisänsä oli kuvaamataidon opettaja ja reformistikirkon aktiivijäsen. Isänsä oli reformistikirkon pastori.Äitinsä oli papin perheessä kasvanut sairaanhoitaja. Kuinka tällaisen taustan omaavasta henkilöstä tuli ”paholaisen musiikin” kuvittaja, sen kai joku vielä kertoo. |
 |
| Ruotsalainen tapa esitellä valokuvia |
Fotografiska sijaitsee suomalaisten kannalta sopivasti päiväkäyntiä ajatellen Viking Linen terminaalin lähellä. Iso talo tarjoaa useita näyttelyitä yhtä aikaa. Tällä kertaa Fotografiskassa oli kolme muuta näyttelyä. Vuosittain järjestettävä Höstsalongen sekä Pieter ten Hoopen’in Spirit for Change ja Helene Schmitz’in Transitions. |
 |
| Aukioloajat ovat suomalaisittain ajatellen ennenkuulumattomat. Sunnuntaista keskiviikkoon 09:00-23:00 ja torstaista lauantaihin 09:00-01:00. Tämä selittyy pitkälti sillä, että rakennuksen yläkerrassa on baari ja ravintola, vieläpä palkittu ravintola. |
 |
| Fotografiska on mitä parhain paikka treffeille, ainakin jos molemmat osapuolet ovat vähääkään kiinnostuneita valokuvauksesta. Ensin voi käydä katsomassa kuvia ja keskustella niistä, sitten, mikäli yhteisymmärrystä löytyy, voi mennä baariin syömään ja jatkaa vaikka näyttelyissä. Illemmalla voi mennä ravintolaan ja kaikki saman katon alla.. |
 |
Kiitokset Ylen Ykkösen Kultakuume-ohjelmalle näyttelyvinkistä. |
| Linkkejä: | |
| Fotografiska: | Verkkosivut |
| Anton Corbijn: | Verkkosivut |
| Yle Ykkönen, Kultakuume: | Verkkosivut |
| Kommentit muodossa etunimi.sukunimi(ÄT)studiolumi.com |
 Kuvat, teksti ja nettisivu Copyright Reino Laukkanen, Studio LUMI. www.testiviesti.fi www.studiolumi.com |
 |